Puhuin kerrankin suuni puhtaaksi. Sanoin kaikki asiat, mitä olen päässäny pyöritellyt yhä uudelleen. Ja minä tein viimein kaikkeni. Olen toistellut sitä itselleni kohta vuorokauden. Minä olen tehnyt kaikkeni. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaikka jo hetken toivoin. Hetkeksi sain ihmisen elämää liikautettua, mutta vain hetken. En pysyvästi.
Kaikki ei tarkoita riittävästi. Minä en riitä. En kenellekään. Ehkä koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti