Aamulla ei oikein ollut nälkä. Siivoilin vähän, ja tarkoituksenani oli siivota tänään koko kämppä, mutta en vain yksinkertaisesti jaksanut. Se alkoi ärsyttää todella paljon. Päätin, että teen ruokaa, katson yhden leffan ja aloitan sitten siivoamisen. Näin sain onneksi tehtyä, ja mielikin oli välillä todella hyvä, kun kerrankin jaksoin touhuta. Kuuntelin samalla uutta levyä jonka hommasin, siinä on paljon piristäviä biisejä. Osassa niistä tosin on aika kipeitä sanoituksia, mutta pienet piikit välillä ovat varmasti ihan hyvä asia. Alan pikkuhiljaa tottua niihin, enkä enää itke kun nään rakkaastani muistuttavia esineitä tai kuulen sanoja, jotka muistuttavat niin kipeästi.
Siivouksen jälkeen lähdin nopeasti käymään kaupungilla parissa kaupassa. Tarkoituksena oli mennä lenkille ennen tämän illan tv-ohjelmia, joita seuraan, mutten saanutkaan aikaiseksi lähteä. Se ärsyttää myös paljon. Ennen ohjelmia en ehtinyt, koska oli pakko syödä eikä syönnin jälkeen tule hyvä olo jos juoksee, ja kahdeksalta muistin, että matikan läksyt on tekemättä. Tein siispä läksyjä ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Aiemmin niitä ei ole ollut muuta kuin ryhmätöiden ja esitelmien muodossa. Se sai minut tuntemaan, että minä todellakin vielä opiskelen. Vaikkakin meinasin saada paniikkikohtauksen ja aloin itkeä, koska en löytänyt geokolmiotani. Muistin nimittäin lainanneeni sen ihmiselle, jonka niin palavasti haluaisin takaisin elämääni.
Kuvat: weheartit.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti