Minulla on unelmia. Haluan perheen, haluan avioliiton, joka ei pääty eroon. Haluan löytää rakkauteni nuorena, minulla on selkeät unelmat. Mutta mitä jos ne eivät toteudukaan? Tätä tahtia ne eivät tule toteutumaan, ja mistä minä sitten unelmoin? Siitä, että ystäväni saavat lapsia, joita voin hoitaa? Entä jos en saa ystäviä?
Juoksin toissapäivänä noin 15 kilometriä. Minä vain lähdin juoksemaan. Kipu jaloissa tuntui hyvältä, enkä olisi halunnut lopettaa juoksemista edes siinä vaiheessa, kun kipu yltyi liian kovaksi. Eilen illalla sorruin syömään suklaata, ja se ärsyttää minua hirveästi. Lauantaina on juhlat, joissa minun pitäisi näyttää kauniilta ja laihalta, mutta entä jos en näytä?
Tämä päivä on ollut työntäyteinen. En ole ehtinyt muuta kuin olla koulussa ja käydä kaupassa ostamassa ruokaa viikonlopuksi, koska huomenna kaupat eivät ole auki ja luokseni on tulossa vieras. En tiedä imiten jaksan esittää hänelle, että kaikki on hyvin, mutta on kai se yritettävä. Jos jotain puhuisin, tuskin hän uskoisi. Eilen jutellessamme huomasin kysyväni "Joko menet pois, ehditäänkö vielä jutella?" Yllättäen se tuntuikin mukavalta. Jutella asioista, jotka eivät liity mihinkään surulliseen tai vaikeaan.
Olen tainnut saada takaisin hippusen toivoa.
Kuvat weheartit.com
Olet vielä nuori, älä ole huolissasi rakkauselämäsi suhteen! Moni lapsuuden ystäväni löysi ensimmäisen poikaystävän vasta reilusti yli 20-vuotiaina. Nyt he ovat naimisissa ja heillä on lapsia.. :) Elämä voi siis kuljettaa uuteen suuntaan yllättävissä tilanteissa, yllättävän nopeasti. Ei kannata epätoivoisesti takertua ensimmäiseen vastaan tulevaan, vaan etsiskellä rauhalla SITÄ elämän rakkautta. Hyvä, että olet löytänyt sen toivon hippusen! :)
VastaaPoista