There's a thin line between love and hate
Wider divide that you can see between good and bad
There's a grey place between black and white
But everyone has the right to choose the path that he takes
En tiedä saanko tästä aiheesta edes tekstiä aikaiseksi. Sattuu liikaa. Välillä tuntuu, että on niin ikävä, että tulen vielä kuolemaan siihen. Sitten tulee viha, viha siitä, miksi asiat meni niin kuin ne meni. Nyt olen lähinnä tunnoton. Se on ollut pelottavinta, tuo tunnottomuus. On aikoja, päiviä, jolloin en tunne mitään. En tunne surua, en iloa. Olen vain, teen asioita, joita on pakko tehdä.
Vielä pari viikkoa sitten sain energiaa ja lohdutusta liikunnasta. Enää en jaksa edes lähteä juoksemaan, saatikka salille. Olen kuitenkin saanut itseni pakotettua liikkumaan pari kertaa tälläkin viikolla, olo on sitten ollut edes hetken parempi. Harvoin pääsen kuitenkaan ajatuksistani eroon, etenkin musiikki saa minut muistamaan kaiken. Sen takia olen yrittänyt etsiä uusia artisteja, ja löysinkin yhden. Tilasin heti kokoelmalevyn, jonka toivottavasti saan ensi viikolla. Haluan kuunnella musiikkia, joka ei tuo minulle muistoja mistään.
Pahinta on, kun on tehnyt niin hirveitä asioita, ettei saa enää rakkaudelleen vastakaikua.
Olen miettinyt paljon kuolemaa. Se on pelottavaa, koska toisinaan meinaan ajaa pyörällä auton alle, lenkillä melkein toivon, että minua ei väistettäisi suojatiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti