Seisoin bussipysäkillä ja tajusin sen vihdoin; olen yrittänyt olla jotain, mitä en ole. Olen kieltänyt itseltäni ne asiat, joita nautin tehdä, koska ne eivät ole toisten ystävieni mielestä suotavia. Niistä asioista on koitunut minulle ongelmia, mutta ne ovat antaneet minulle myös ystäviä. Toisenlaisia, mutta ei ketään voi sanoa paremmaksi ystäväksi verrattuna toiseen. Oikeastaan olen huomannut, että nämä hullut uskovaiset, muka niin täydelliset, puukottavat minua selkään jopa enemmän kuin kukaan muu aiemmin.
Mikä minä olen? Kuka minä olen? Olen pohjolan tytär. Rakastan revontulia. Olen yksinäinen sielu, olen rikkinäinen. Siipeni ovat murtuneet, juuri kun sain ne kurottua jälleen kokoon. Juuri kun luulin, että kaikki on hyvin, kaikki olikin vain valhetta.
Minulla on paljon tarinoita kerrottavana, haluaisin jakaa ne koko maailman kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti